Eiliset treenit menivät murkkuilujen piikkiin. Paikallaan makuu, eli odottaminen ennen esteelle käskyä meni päin mehtiä! Paikka käskyn kuultuaan neiti valmistautui jännittyneenä ja karkaili esteelle ilman lupia. Tahkoiltiin niitä sitten hyvä tovi kunnes viimeinen vartti meni hienommin. Uskon että myös sillä oli vaikutusta (suurimmalta osin luultavasti), että en ollut kerennyt kunnolla lämmitellä koiraa. Virtaa oli siis pikkuisen liikaa. Ja viimeisellä 15minuutilla koira toimi koska oli höyryt päästänyt jo aikaisemmin tunnin aikana. Luottamus Daimiin parani, seinään kiinnitetty koiramme oli piippailematta koko radan rakentamisen ajan ja istuskeli minua katsellen. Uhmailu ainakin tuolta osin näyttää loppuvan. Vihdoinkin :D Lopputunnista kiinnitin Daimin jälleen seinään, huonoon paikkaan tosin: neiti pääsi pienen liikkeen avulla remminsä kanssa irti seinään sidostusta narusta (naula petti) ja pyyhälsi varovaisesti sekä anteeksipyytäväisen näköisenä luokseni häntä hulluna vipattaen.. Seinään oli kiinnitettynä kuitenkin 2 muutakin koiraa Daimin kummallekin sivulle ja kummaksun edelleen kun neiti ei heidän luokseen mennyt vaikka tilaisuus oli.. Kiire oli vaan mamman luo kun raukka sinne seinään jätettiin yksinään :)
Tällaista rataa treenasimme Hannun ohjauksessa.
Valsaaminen sujui ihan ok. ja Daimi meni esim. putken oikeasta päästä sisään. Varmenteli koko radan ajan että meneekö hän varmasti oikeaan paikkaan ja esim. putkeen mentyään kääntyi ympäri ja palasi takaisin kun en kannustanut ja varmentanut paikkaa. Ennen ei ole moista tehnyt. Treenailemme nyt sitten tuota paikalla-oloa ennen radalle käskemistä tulevan viikonlopun ajan kun pääsemme taas kotikaupunkiini ystäviemme agi-ohjaukseen. Palaillaan taas! Olkaahan iisisti!
Kommentit