Jaahas, paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua näiden viikkojen aikana mitä blogiin olen jättänyt kirjoittelematta. Rakas hamsterimme nukkui ikiuneen 15.11. ollessaan 4.5vuoden ikäinen.
Daimi loukkasi tassunsa, tarkemmin sanottuna muutaman anturansa ollessamme peltolenkillä: lumikerros oli oletettua kovempaa. Olemme joutuneen loukkaantumisen vuoksi jättämään yhden agitreenin väliin.. ja sekös harmittaa :( Viime viikolla pääsimme kuitenkin takaisin rakkaan harrastuksemme pariin, tässä kuva radasta mitä treenasimme:

270713.jpg
Radalla ei ollut ongelmia, a-esteen sijoittuminen radalla oli meille ihanteellinen: keskellä. A kun on sellainen jossa Daimi pysähtyy joka kerta alastulon kontaktille (etutassut maassa) ja kerkeän erinomaisesti kirimään vauhtihirmumme kiinni ja asettautumaan ERINOMAISESTI irtoavan koiramme kannalta oikeaan paikkaan.  Seisoin radalla a:n jälkeen kokoajan 4-5-7 esteiden välissä ja käskytin koiruuttamme siitä :) Hyvin kuunteli.. oikeastaan Daimi jopa kuunteli minua paremmin kuin ennen! Eikä norm. radalle varastamisista ollut tietoakaan.. saattanee tosin johtua lauantain omatoimisesta treenistä, jolloin kertasin ainostaan välistävetoja. Jouduin tosin ennen radalle lähtöä muutaman kerran muistuttamaan murkkuikäiselle neidillemme, että kuka tässä leikissä käskee.. piippailua oli pikkuisen turhan paljon! Muutaman kovan sanan jälkeen alkoi se kuulokin kummasti neidillämme parantua ;) Samaissa treeneissä esiintyi ekaa kertaa myös tätä paimenkoiramaista näpsimistä, kun Daimi turhautuneena ja liiaksi kuumuneena näpsi (onneksi kevyesti) kättäni kun käskytin neitiä sivulle, maahan, istu - sarjalla ennen odota-käskyä. :) Pitänee seuraavalla kerralla kokeilla jättää koira autoon ja tuoda ilman odotteluja koira valmiille radalle. Jospa tuo kuumeneminen ja vietikkyys olisi pikkuisen enemmän hallittavissa.. saapa nähdä. Ohhoh, kyllä siinä oli/on treeniä taas kerrakseen - meille molemmille ;)
Nyt pitää poistua jälleen. Huomiseen?? :)