Tervehdys jälleen! Treenattu ollaan taas niin, että ollaan molemmat, sekä minä että koira ihan väsyneitä ja vapaapäivän tarpeessa ;)
Sunnuntaina oltiin ekaa kertaa Pohjoisen Belgien järkkäämällä pk-tottis -kurssilla, Saatiin hyviä vinkkejä jääviin liikkeisiin, liikkestä istumista otettiin ensimmäisen kerran ikinä tämän kurssin ansiosta. Heh, Daimi on aina ollut vikkelästi tarjoamassa perusasentoa ja tästä ansiosta tuo liikkeestä istuminen sujui ihan kohtuu hyvin, mitä nyt ensimmäisellä kerralla lähti matelemaan perään - tai paremminkin neidillä laahasi persus maata ja etutassuillaan / hassusti hyppien veti itseään minun perääni, eli perusasentoa tarjosi koko ajan ja yritti raukka perässä pysyä :) Toisella kerralla käännyin neidin eteen samalla kun annoin käskyn - hoksasi homman, eikä enää seuraavilla kerroilla tullut perässä. Fiksu likka totta tosiaan! Saatiin kehuja koiran motivaatiosta tuon treenikerran aikana, olin itsekin ylpeä neidistä kun heti ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa keskittyi täysin minuun ja treenaamiseen.. Vaikka ihana Hulda-belgi aina välillä mennä viipotti ohitsemme korvat tanassa ja haastoi leikkimään :P Otettiin sitten lopuksi omatoimisesti sitä ainaista (toivottavasti nyt ei kuitenkaan..) kompastuskiveä, eli paikallaoloa. 1min. sarjoja otin kun haluan tuon pään pysymisen maassa varmistaa, toistoista alkaa olla apua..
Sunnuntaina oltiin ekaa kertaa Pohjoisen Belgien järkkäämällä pk-tottis -kurssilla, Saatiin hyviä vinkkejä jääviin liikkeisiin, liikkestä istumista otettiin ensimmäisen kerran ikinä tämän kurssin ansiosta. Heh, Daimi on aina ollut vikkelästi tarjoamassa perusasentoa ja tästä ansiosta tuo liikkeestä istuminen sujui ihan kohtuu hyvin, mitä nyt ensimmäisellä kerralla lähti matelemaan perään - tai paremminkin neidillä laahasi persus maata ja etutassuillaan / hassusti hyppien veti itseään minun perääni, eli perusasentoa tarjosi koko ajan ja yritti raukka perässä pysyä :) Toisella kerralla käännyin neidin eteen samalla kun annoin käskyn - hoksasi homman, eikä enää seuraavilla kerroilla tullut perässä. Fiksu likka totta tosiaan! Saatiin kehuja koiran motivaatiosta tuon treenikerran aikana, olin itsekin ylpeä neidistä kun heti ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa keskittyi täysin minuun ja treenaamiseen.. Vaikka ihana Hulda-belgi aina välillä mennä viipotti ohitsemme korvat tanassa ja haastoi leikkimään :P Otettiin sitten lopuksi omatoimisesti sitä ainaista (toivottavasti nyt ei kuitenkaan..) kompastuskiveä, eli paikallaoloa. 1min. sarjoja otin kun haluan tuon pään pysymisen maassa varmistaa, toistoista alkaa olla apua..
Maanantaina oltiin sitten OKK:n tokotreeneissä, siellä treenattiin ruutua, meille ihan uutta asiaa. Läpijuoksuja pallon/namien luokse otettiin suurimmakseen, sillä pienen belgin päähän ei oikein tahtonut mennä se että niitä ruututolppia ei tarvitse noutaa :D Viimeisellä kerralla sain neidin pysähtymään haluttuun paikkaan ruudun keskellä ja hurjan kehumisen sekä pallopalkan jälkeen lopetettiin homma siihen, jospa se onnistuminen jäisi belgimme iloiseen mieleen ;) Paikallaoloa jahkattiin jälleen omatoimisesti ja nyt niitä onnistumisia alkoikin sitten tulla: Meidän upea tyttömme on sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (unissaan?) hoksannut että mamma tykkää ihan hurjan paljon jos pää on painuneena maahan kun hänet (Daimi) on paikalleen jätetty ja ennen kuin käännyn takaisin koiraan päin. Olipa muuten mahtava tunne kun kääntyessäni minua katseli rauhallisesti ruskea silmäpari ja pää oli ja pysyi maassa!! Otin useita toistoja ja joka kerta neidin pää oli maassa ennen kuin käännyin koiraan päin! JESS! Nyt vaan vahvistamaan tuota suoritusta.
Agiliitoa treenailtiin tänään ja voi kauhia kuinka meillä tytöillä olikaan hauskaa :D Kati oli taas keksinyt meille hurmaavia mini-ratoja sekä vähemmän hurmaavia ohjaamiskoukeroita. Oheisen kuvan mukaisella "numeroradalla" treenattiin vetoja ja työntöjä, olipa mukava huomata että se lenkkien yhteydessä hoettu tässä -> nami -yhdistelmä on tuottanut tulosta. Normaalisti putkihullu neitosemme on vain painellut lähimpään putkeen korviaan lutkauttamatta ja nyt treeneissä se tässä-käsky oikeasti toimi, vaikka Daimi kuumana normaaliin tapaansa kävikin :) Numeroradalla ei sen suurempia ongelmia ollut, kerran omaa ohjaamista jouduin miettimään uudelleen kun 5hypyn jälkeen neiti paineli suoraan edessä olevan putkensuun houkuttelemana väärään päähän putkea. Hyvää treeniä. "Kirjainradalla" treenailtiinkin sitten syliinvetoja, ne näyttivät toimivan meillä hyvin. Daimi on itsenäisenä koirana oppinut että ei tarvitse minun olla varmistamassa hyppyjä ym., jonka vuoksi nytkin meni nuo syliinvetojen jälkeiset hypyt todella hyvin - oikella kädellä vedettynä oli muuten mielestäni paljon helpompi ohjata kuin vasemmalla. Kirjainratakin meni muutamasta liian myöhäisestä käskystä huolimatta (Daimi korjasi jälleen virheeni) erittäin lupaavasti. Omatoimisesti treenailtiin sitten keppejä. Keppikulmissa 90 asteen lähetykset onnistuvat hyvin, Daimi hakee oikean välin 90% varmuudella (mistähän minäkin tuon prosentin laskin, heh). Daimi kestää vedättämisen kepeillä hyvin, koiran vasemmalla puolella ollessani on Daimi kuitenkin selvästi epävarmempi. Jätättäen Daimi kestää mitenpäin vain, ainut vaan että vauhtia ei kepeillä ole samallalailla kuin normaalisti.. Epävarmuutta sekin lienee.. tosin eipä tuota jätättämistä tarvitse muutoin tehdä kuin kaukaa lähetettynä, kerkeän Daimin viereen kuitenkin. Keppitreenit ovat aina vallan hauskoja, kun niissä sitä onnistumista tapahtuu kaikkein eniten ja meillä on vihdoinkin tuo kauan takkuillut yhteistyö ruvennut toimimaan! :)
Nyt täytynee vielä lähteä pikainen iltalenkki tekemään, ilman koiraa tosin - meille tuli tänään Samun kanssa 7vuotta yhteiseloa täyteen
Palailaan taas kuulumisien merkissä myöhemmin..
Agiliitoa treenailtiin tänään ja voi kauhia kuinka meillä tytöillä olikaan hauskaa :D Kati oli taas keksinyt meille hurmaavia mini-ratoja sekä vähemmän hurmaavia ohjaamiskoukeroita. Oheisen kuvan mukaisella "numeroradalla" treenattiin vetoja ja työntöjä, olipa mukava huomata että se lenkkien yhteydessä hoettu tässä -> nami -yhdistelmä on tuottanut tulosta. Normaalisti putkihullu neitosemme on vain painellut lähimpään putkeen korviaan lutkauttamatta ja nyt treeneissä se tässä-käsky oikeasti toimi, vaikka Daimi kuumana normaaliin tapaansa kävikin :) Numeroradalla ei sen suurempia ongelmia ollut, kerran omaa ohjaamista jouduin miettimään uudelleen kun 5hypyn jälkeen neiti paineli suoraan edessä olevan putkensuun houkuttelemana väärään päähän putkea. Hyvää treeniä. "Kirjainradalla" treenailtiinkin sitten syliinvetoja, ne näyttivät toimivan meillä hyvin. Daimi on itsenäisenä koirana oppinut että ei tarvitse minun olla varmistamassa hyppyjä ym., jonka vuoksi nytkin meni nuo syliinvetojen jälkeiset hypyt todella hyvin - oikella kädellä vedettynä oli muuten mielestäni paljon helpompi ohjata kuin vasemmalla. Kirjainratakin meni muutamasta liian myöhäisestä käskystä huolimatta (Daimi korjasi jälleen virheeni) erittäin lupaavasti. Omatoimisesti treenailtiin sitten keppejä. Keppikulmissa 90 asteen lähetykset onnistuvat hyvin, Daimi hakee oikean välin 90% varmuudella (mistähän minäkin tuon prosentin laskin, heh). Daimi kestää vedättämisen kepeillä hyvin, koiran vasemmalla puolella ollessani on Daimi kuitenkin selvästi epävarmempi. Jätättäen Daimi kestää mitenpäin vain, ainut vaan että vauhtia ei kepeillä ole samallalailla kuin normaalisti.. Epävarmuutta sekin lienee.. tosin eipä tuota jätättämistä tarvitse muutoin tehdä kuin kaukaa lähetettynä, kerkeän Daimin viereen kuitenkin. Keppitreenit ovat aina vallan hauskoja, kun niissä sitä onnistumista tapahtuu kaikkein eniten ja meillä on vihdoinkin tuo kauan takkuillut yhteistyö ruvennut toimimaan! :)
Nyt täytynee vielä lähteä pikainen iltalenkki tekemään, ilman koiraa tosin - meille tuli tänään Samun kanssa 7vuotta yhteiseloa täyteen
Palailaan taas kuulumisien merkissä myöhemmin..
Kommentit