Käytiin tänään ensimmäisissä halliharkoissa agilityn merkeissä. Meilläkin on nyt sitten virallisesti hallikausi alkanut. Daimin juoksujen vuoksi emme ole kahdessa (?) aikaisemmassa treenissä voineet olla mukana, mutta nyt sitten treenataan niidenkin edestä. Emme ikäviksemme enää ole Sari Eskelisen (Daimin lemppari-makkaransyöttäjä) ja Raimo Tuomasen ohjauksessa, mutta onneksi uusi kouluttajamme vaikuttaa aivan huippumukavalle belgi-ihmiselle! Kiitos Raimo että belgi-immeisen oppeihin päästiin :) Uusiin treenitovereihin ei keretty pahemmin tutustua, mutta muutama tuttu koirakko löytyy uudesta porukasta onneksi: kesän treeneistä tuttu Eevi-staffi ohjaajansa Hannan kanssa sekä entinen kouluttajamme Raimo Kent-belgin kanssa. Äkkiä varmasti tutuksi tullaan, mukavalta ja osaavalta porukalta vaikutti.

Anyway, treenit olivat varsin mukavat. Oli tehnyt tämä lähes puolentoista kuukauden pituinen treenitauko hyvää meille molemmille! Aluksi jännitin kuinka mahtanee Daimi työskennellä "uudessa" hallissa (ollaan keväällä '07 käyty siellä muutaman kerran harjoittelemassa ja kahdesti kisaamassa varsin huonolla menestyksellä), mutta neiti osoitti pelkoni TAAS ihan turhaksi.. "Mitä sitä turhia stressaamaan" näyttää olevan Daimin uusi motto entisen "apua, missä, mitä, mikä, minne," sijaan.. hyvä niin :D Jospa se sanonta – ikä tuo varmuutta - pitää paikkaansa meidän Daiminkin kohdalla ;)

Ensimmäinen rata (a-rata) oli meille helppo, kun Daimi irtaantuu niin hyvin. Päänvaivaa tuotti ainoastaan putkelta(2) puomille(3) siirtyminen lähes 90asteen kulmassa (Daimilla epävarmuutta), ensimmäisellä yrittämällä Daimi teki sen tutun kunniakierroksen, eli epävarmuuttaan kieltäytyi puomilta ja kiersi sen ympäri ja palasi häpeillen viereeni, kovasti kehuin kun tuli takaisin ja kannustin neitiä menemään puomille suorasta linjasta. Onnistuttiin. Muutoin rata oli tosiaan ”piece of cake”, lähetykset onnistuivat ja putkenpäät sekä a:n kontaktit löytyivät erittäin hienosti :) Otettiin vielä tuo alku uusiksi ja nyt työnsin Daimia ns. puomin ohi ja käänsin sitten yhdellä käskyllä ja kevyellä vedolla Daimin puomille. Nyt ei ollut ongelmaa ja häntä heiluen meni puomin ja otti kontaktit :D Ajattelin sitten, että voisinko olla ollut niin tyhmä, että olen omalla ohjauksella ja liian aikaisilla käskyillä saanut Daimin epävarmaksi tuosta jyrkästä puomille tulosta – ohjaajalle oppimisen paikka! Pitää osata ennakoida nämä tilanteet, kun koiran kuitenkin tunnen ja tiedän että nuoresta iästään johtuen ei painetta ihan aikuisen koiran lailla kestä – pitää antaa aikaa.

Toinen lyhyt b-rata olikin sitten sellainen ns. läpihuutojuttu, eli ei ongelmia. Heitin aloituksessa Daimin tosin liian huolimattomasti putkelle jonka vuoksi suoritti a:n ja kummasteli että mamma hei, sä ohjaat taas ihan väärin :) Heh. 4. ja 5. hyppyjen käännökset olivat Daimilla liian jyrkät, jonka vuoksi kepeille tulo oli liian nopea ja oikea väli ei löytynyt. Hidastella piti. Semmoista se on tuon tulisieluisen kaaharin kanssa :D

Hurjan hauskaa ja opettavaista oli, kiitos uudelle kouluttajallemme Katille ja uusille treenikavereillemme kivasta treenistä! Ensiviikolla nähdään!