Jatkettiin bh-treeniä eilen kaupunkiosuuden harjoittelun merkeissä. Treeniliivin taskut pullollaan makkaraa ja mieli sopivasti jännittyneenä lähdettiin Oulun Linnanmaan markettien eteen päälistelemään meininkiä iloisessa belgiporukassa.
Ohituksia treeniltiin eka, mikä meille onkin ihan arkipäivän juttu kun immeisiä lenkillä kohdataan jos millaisten vermeiden kanssa.. Lajitoverit ne on vaan aina välillä Daimille suurempi egoilun tarpeen paikka, siis silloin jos vastaan sattuu tulemaan provosoiva koira. Siinä vaiheessa se vaihde menee Daimilla yleensä aina pykälää suuremmalle ja remmi kiristyy tasaiseen vetoon jos edestä toveri tulee rähjäten vastaan, luojalle kiitos tuo ei ihte rupea rähjäämään, kunhan kukkoilee (vai pitäskö sanoa kanailee kun tyttö kerran on :) ) tepsutellen vierellä. Tavoitteena on että edes provosoituna ei remmi kiristy. Se on kumma juttu kuinka tuo remmissä olo tekee Daimista tuollaisen, vapaana nimittäin saa vaikka mikä hippiäinen tulla vastaan ja neiti ei korvaansa loksautakaan - remmissä se ego vissiin sitten kasvaa ;) Anyway, hyvin sujui ohittelut, ei ollut tarvetta kukkoiluun ym. turhaan, homma suoritettiin normaalin sunnuntaikävelyn tapaan :) .. hieman tosin sellaista turhaa vetoa tunsin remmissä ajoittain, kotin tahallaan kulkea normaalia hitaampaa, jotta Daimi varmasti olisi kaikille niille lukuisille ärsykkeille alttina.. Vastaan / takaa tuli koirakko kävellen sekä juosten ja samalla ohitettiin nurmikolla seisova innokas ja leikkisä koirakko, samaan syssyyn vielä lukusia ihmisiä tuli vastaan / takaa / sivusta kävellen, juosten, yskien, puuskuttaen, sauvakävellen, pyöräillen sekä välillä jopa huutaen :) Sellainen normi lenkki siis ;)
Seuraavaksi jätettiin vuorollaan koira tolpan nokkaan ja mentiin itse piiloon nurkan taakke. Ekaa kertaa kokeiltiin tuota Daimin kanssa, vaikka usein kaupan eteen ollaan norkoilemaan tultukin. Daimi oli ollut levoton, valssaillut ja haukahdellut.. en oikeastaan mitään muuta osannut odottaakaan, raukka parka, yksin jätettynä ja tolpaan sidottuna kun ihmisiä ja koiria ohi kulkee! :) Treenillä tuo menee varmasti ohi.
Vikaksi jututeltiin autoilijaa joka viereemme pysähtyi ja sen jälkeen jatkoi matkaansa. Ekaa kertaa moistakin tuli kokeiltua. Daimin käskin istumaan ja jutustelut hoidettuaan autoilija lähti liikkeelle (tässä tapauksessa löi auton oven kiinni ja käynnisti auton) me vanavedessä. Ei ongelmia, Daimia lähinnä näytti tylsistyttävän koko homma kun siihen tahtin haukotteli.. saattoi tosin vaan minua rauhoitella kun jännitin että millonhan se ponkaisee autoilijaa suukottelemaan (tyhmä minä kun joskus olen Daimin pyytänyt auton ikkunasta Samua pussailemaan). Henkilöryhmässä käytiin pyörähtämässä autolilijan tervehtimisen ohessa, aluksi meinasi kättelevää henkilöryhmäläistä tervehtiä (tai paremminkin koitti urkkia mitä meidän käsissä oli kun kerran neidin yläpuolella käteltiin: julmat ihmiset, ei edes makkaraa ollut jemmassa). Uudella yrityksellä (ja pienellä muistutuksella mitä istu-käsky tarkoittikaan) homma toimi, kauniisti kulki kontaktissa (vaikka en pyytänyt) ja otti perusasennot pysähdysten lomassa. Tarkoituksena oli kulkea remmi löysällä ihmisryhmän läpi ilman seuraamista.. Vaan menihän se näinkin ;)
Mukava fiilis tuli kun hoksasin että ehkäpä olen itse ollut turhan ennakkoluuloinen tuon kaupunkiosuus vs. Daimi - asetelman kanssa, on sillä koiralla sitä älliä - omistajalla ei näemmä ehkä niinkään ;)
Tähän koiran ällistä puhumisen jatkeeksi oli pakko lisätä todiste siitä mitä meidän ex-koutsi totesi kerran: "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn". Mikä nyt sattuu pätemään niin täydellisesti meidän Daimiin! :D Pöljältähän tuo neiti tuossa sohvallaan (kyllä, meillä koirallakin on oma sohva..) näyttää esitelleessään kevään uutta hittituotetta - lenkiltä löydettyä pyöränrengasta. Tuo rengas on mahdottoman ihana kapistus: se ei mahdu oviaukoista ulos poikittain kun se suussa on (kuten kuvassa), joten meidän neiti kekkasi että jos sen ottaa kaksin kerroin suuhun ja vie sen pystyppäin läpi niin jo onnistuu :D Voi sitä riemua kun Daimi sen tänään sai vietyä olkkarista eteiseen! :D
Mielettömän iloista kevättä teille kaikille! Palailaan taas!
Ohituksia treeniltiin eka, mikä meille onkin ihan arkipäivän juttu kun immeisiä lenkillä kohdataan jos millaisten vermeiden kanssa.. Lajitoverit ne on vaan aina välillä Daimille suurempi egoilun tarpeen paikka, siis silloin jos vastaan sattuu tulemaan provosoiva koira. Siinä vaiheessa se vaihde menee Daimilla yleensä aina pykälää suuremmalle ja remmi kiristyy tasaiseen vetoon jos edestä toveri tulee rähjäten vastaan, luojalle kiitos tuo ei ihte rupea rähjäämään, kunhan kukkoilee (vai pitäskö sanoa kanailee kun tyttö kerran on :) ) tepsutellen vierellä. Tavoitteena on että edes provosoituna ei remmi kiristy. Se on kumma juttu kuinka tuo remmissä olo tekee Daimista tuollaisen, vapaana nimittäin saa vaikka mikä hippiäinen tulla vastaan ja neiti ei korvaansa loksautakaan - remmissä se ego vissiin sitten kasvaa ;) Anyway, hyvin sujui ohittelut, ei ollut tarvetta kukkoiluun ym. turhaan, homma suoritettiin normaalin sunnuntaikävelyn tapaan :) .. hieman tosin sellaista turhaa vetoa tunsin remmissä ajoittain, kotin tahallaan kulkea normaalia hitaampaa, jotta Daimi varmasti olisi kaikille niille lukuisille ärsykkeille alttina.. Vastaan / takaa tuli koirakko kävellen sekä juosten ja samalla ohitettiin nurmikolla seisova innokas ja leikkisä koirakko, samaan syssyyn vielä lukusia ihmisiä tuli vastaan / takaa / sivusta kävellen, juosten, yskien, puuskuttaen, sauvakävellen, pyöräillen sekä välillä jopa huutaen :) Sellainen normi lenkki siis ;)
Seuraavaksi jätettiin vuorollaan koira tolpan nokkaan ja mentiin itse piiloon nurkan taakke. Ekaa kertaa kokeiltiin tuota Daimin kanssa, vaikka usein kaupan eteen ollaan norkoilemaan tultukin. Daimi oli ollut levoton, valssaillut ja haukahdellut.. en oikeastaan mitään muuta osannut odottaakaan, raukka parka, yksin jätettynä ja tolpaan sidottuna kun ihmisiä ja koiria ohi kulkee! :) Treenillä tuo menee varmasti ohi.
Vikaksi jututeltiin autoilijaa joka viereemme pysähtyi ja sen jälkeen jatkoi matkaansa. Ekaa kertaa moistakin tuli kokeiltua. Daimin käskin istumaan ja jutustelut hoidettuaan autoilija lähti liikkeelle (tässä tapauksessa löi auton oven kiinni ja käynnisti auton) me vanavedessä. Ei ongelmia, Daimia lähinnä näytti tylsistyttävän koko homma kun siihen tahtin haukotteli.. saattoi tosin vaan minua rauhoitella kun jännitin että millonhan se ponkaisee autoilijaa suukottelemaan (tyhmä minä kun joskus olen Daimin pyytänyt auton ikkunasta Samua pussailemaan). Henkilöryhmässä käytiin pyörähtämässä autolilijan tervehtimisen ohessa, aluksi meinasi kättelevää henkilöryhmäläistä tervehtiä (tai paremminkin koitti urkkia mitä meidän käsissä oli kun kerran neidin yläpuolella käteltiin: julmat ihmiset, ei edes makkaraa ollut jemmassa). Uudella yrityksellä (ja pienellä muistutuksella mitä istu-käsky tarkoittikaan) homma toimi, kauniisti kulki kontaktissa (vaikka en pyytänyt) ja otti perusasennot pysähdysten lomassa. Tarkoituksena oli kulkea remmi löysällä ihmisryhmän läpi ilman seuraamista.. Vaan menihän se näinkin ;)
Mukava fiilis tuli kun hoksasin että ehkäpä olen itse ollut turhan ennakkoluuloinen tuon kaupunkiosuus vs. Daimi - asetelman kanssa, on sillä koiralla sitä älliä - omistajalla ei näemmä ehkä niinkään ;)
Tähän koiran ällistä puhumisen jatkeeksi oli pakko lisätä todiste siitä mitä meidän ex-koutsi totesi kerran: "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn". Mikä nyt sattuu pätemään niin täydellisesti meidän Daimiin! :D Pöljältähän tuo neiti tuossa sohvallaan (kyllä, meillä koirallakin on oma sohva..) näyttää esitelleessään kevään uutta hittituotetta - lenkiltä löydettyä pyöränrengasta. Tuo rengas on mahdottoman ihana kapistus: se ei mahdu oviaukoista ulos poikittain kun se suussa on (kuten kuvassa), joten meidän neiti kekkasi että jos sen ottaa kaksin kerroin suuhun ja vie sen pystyppäin läpi niin jo onnistuu :D Voi sitä riemua kun Daimi sen tänään sai vietyä olkkarista eteiseen! :D
Mielettömän iloista kevättä teille kaikille! Palailaan taas!
Kommentit