Kokemusta nimittäin. Siihenpä se meidän eilinen jälkikoe sitten jäikin, tulosta ei saatu. Maastosta tuli 125pistettä (esineruudusta täydet 30p.), sillä neiti ei kovasta työskentelystä huolimatta saanut "otetta" jäljestä, vaan yhä uudelleen ja uudelleen ajoi metsässä olevalle laavulle. Siellä käytiin pyörimässä useaan kertaan, palasi kuitenkin itse aina jälkiämme pitkin takaisin ja ajoi parikymmentä metriä kunnes jälleen puski laavulle. Kaksi polkua ja metsätraktorin jättämä jälki ylitettiin helposti, yhden kulmankin ajoi tosi kivasti heti ekan kepin jälkeen.. Kolme keppiä löysi, joista siis yhteensä 60p. Loppua kohti jälki löytyi kunnolla ja löysi kaksi välikeppiä helposti. Aika loppui kuitenkin liian äkkiä, ei se 20min. loppujen lopuksi ole pitkä aika jos samoilee ensin harhajäljillä. Harmittamaan jäi kun kepit jäivät metsään, palkkasin sitten siihen kolmannelle kepille ja siirryttiin keppejä luovuttamaan. Janalta saatiin 35p. seilasi alussa ja pidin kuulemma remmiä liian tiukalla. Plaah. Ihan oma moka taas, pitää hommata se sääntökirja ja lukea se ennen seuraavaa koetta! Janan tuomaroi Kauko Ruokolainen. Mutta anyways, kiva huomata että neiti pelittää kokeessakin, ei stressanut yhtään vaikka minua siinä jäljen aluksi pikkuinen jännittikin. Esineruutuun mentiinkin sitten jäljen jälkeen avoimin mielin, toisaalta arvelutti että miten luovutus onnistuu (siis että jääkö leikkimään), mutta toivoin että tehotreenien myötä Daimi on tuon kauniin ja suoran luovuttaminen oppinut. Esittelin ruudun Daimille aluksi kädellä suuntaa näyttäen ja ihan selkeäsi sai ilmavainun oikeasta nurkasta, sinne sitten lähetys ja sieltä löytyikin tosi nopeasti hanska, jonka toi ennen-näkemättömän kauniisti ja suoraan, vaikka takapuoleen tarttunut risu näytti piiskaavan ressukan tassuja. Hieno likka! Esineruudun tuomaroi Eeva Äijälä (tuomaroi myös meidän bh-kokeen) ja Eeva totesi että ei tytöltä draivia puutu tässäkään hommassa, tekee mitä käsketään ihailtavan nopeasti ja varmasti. Hyvä hyvä.
Tottis olikin sitten aikalailla katastrofaalista, en tajua mikä meihin molempiin meni sen helteen ja liian pitkän odottelun ohessa -- 5tuntia kokeen aloituksen jälkeen päästiin vasta tottistelemaan, ei todellakaan mitään herkkua yövuoron, eli 3tunnin yöunien ja viimesten kesähelteiden kanssa. Istuttiin nurmella reilu tunti ilman varjoa.. Seuraaminen oli todella surkeaa, siis oikeasti, todella surkeaa.. Ei merkkejäkään siitä normi-deekusta mikä työskentelee motivoituneesti ja innokkaasti.. haihatteli vaan menemään ilman kontaktia. Tottista tuomari Kauko Ruokolainen (oli muutens pahalla päällä!) ja hän toivoi meille jättäviin lisää nopeutta, niistä arvosanoiksi muistaakseni erittäin hyvä. Liikkestä maahanmenossa / luoksetulossa kehui erityisesti kaunista luoksetuloa, sanoi että oli nautittavaa katseltavaa kun tulee nopealla laukalla ihan kohtisuoraan ja siirtyy sivulle nopeasti sekä suoraan. Hyvä Daimi. Hyppynoudossa kiersi esteen sekä mennessä että tullessa. Noudot muutoin olivan kyllä oikeen mukavia, tasamaanoudossa tosin nuuski kapulaa hetken ennen kun otti sen suuhunsa, mutta luovutus suora ja ote puhdas (enemmän treeniä vierailla kapuloilla). A-esteen noudossa nopea nouto myös, suora luovutus ja ote puhdas. Normi-noudosta tuli erittäin hyvä ja a-esteen noudosta erinomainen. Epäilin jo ennen koetta että ei eteenlähetyksessä irtoa suoraan, saati ainakaan kauas, vaan hups-heijaa, irtosi nopealla laukalla hieman vinoon - yllättävän äkkiä se 30 askelta tuli täyteen ja sain huutaa neidin jo maahan (jäi kuitenkin kyynäreet hieman ilmaan).. siitä arvosanaksi hyvä. Paikallaolossa sitten nousi kun toiselle koirakolle ammuttiin ja parin minuutin päästä kun menin tyhmä koiraan päin kurkkimaan, niin säntäsi iloissaan luokse. Tyypillinen ohjaajan moka. PAH! Tottiksta yhteensä 60p.. Eli koko kokeesta 185p, ei tulosta. EDIT -- Jälkeenpäin kun katselin tottisvideon siitä kokeesta, huomasi kyllä että selkä oli jumissa ressukalla, siksi ei varmasti hypännyt pk-hyppyä (jota normaalisti rakastaa!) ja oli niin apaattinen kun olla vaan voi!
Seuraaviin kokeisiin tähtäämme vielä tämän vuoden puolella, katotaan nyt kuin käy. Sitä ennen treenataan vielä tuota eteenläheystä ja seuratessa selän takana ampumista (jota ei olla treenattu koskaan.. köh..). Metässäkin pitää toki rämpiä vielä ennen seuraavaa koetelmaa. Mutta nyt ainaskin tiedetään mitä pitää kehittää, huippu juttu! :)
Mutta jotkut sentään siellä kokeessa sen 1-tuloksen saivat, nimittäin meidän huippukamut Reeta ja Sinna!! Onnea hurjasti, Sinna-sinttura on vasta 1v.10kk. ja nyt jo JK1 on plakkarissa, ei mikään turha likka :D Heillä siis koko kokeen ainoa 1-tulos (lauantaina kisasivat alo- ja avo-luokat) ja pisteitä hurjat 283. Aika hyvin ekakertalaisilta ;) Jatkoa odotellessa..
-----
Vaan ollaan me muutakin touhuiltu viikonlopun aikana kun jälkeilty, meille meinaan tarjoutui tuossa alkukesästä mahdollisuus osallistua Noora Salosen vetämään agilitykoulutukseen. Mehän toki ilmottauduttiin mukaan kun se kerran oli meille OKK:n ohjaajille ilmainen homma. Nooran koulutuksessa vietettiin sitten sekä eilen että tänään pari tuntia. Aivan mahtavaa oli, Noora osaa kyllä hommansa! Erityisen upeaa oli kun Noora paneutumalla paneutui minun heikkoon puoleeni, järkevästi ohjaamiseen. Ei kuulemma riitä että Daimi on huippu, pitää kuulemma minunkin olla. Kehui kovasti Daimia ja sen intoa radalla, oli innoissaan kun näki neidin kuumuvan??!! Kumma naikkonen :D Tahkottiin mm. sylkkäreitä (sylikäännöksiä) ja Noora antoi minulle ajattelemisen aihetta kun hän huomautti että miksi aina teen sylikäännöksen koiran ollessa mun vasemmalla sivulla.. täten sitten lupasimme että rupeamme opettelemaan sylkkäriä myös oikealle, koiran kääntyessä vasemmalle :) Ohjaavaa kättä painotettiin myös, tajusin vihdoin mikä merkitys oikeanlaisella kädenkäytöllä voikaan olla. Daimi kääntyi aivan huippuhyvin kun käytin esim. takaaleikkauksissa olkapääohjausta ja vastakkaista kättä! Uusi käskysana opittiin myös: tsih - Jo kurvasi koira nopeat mutkat kun olkapäiden ja rintakehän suunta oli siellä mistä koira ponnistaa ja liitin tuon "tsih" sanan siihen mukaan. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan pallo vasempaan käteen ja yhdellä hypyllä opeteltiin aluksi nopeaa kääntymistä niin, että heti ponnistusvaiheessa sanon koiralle tuon tsih, joka aiheutti sen että kääntyi tosi nopeasti hypyn siivekkeen ja minun vasemman jalkani viereen laskeutuvalle pallolle (toimii myös jos pallo on maassa siivekkeen ja jalan välissä). Nyt jäämme itsenäisesti miettimään rintakehän suuntaa ja olkapäiden käyttöä eri radoilla! Hurja kiitos Noora näistä opeista! :D Niitä käytämme ensi lauantaina agikisoissa :)
Mutta nyt se tärkein kaikista: Daimin rimojen roiskinta loppui ja peitsi vaihtui raviksi! Kuvitelkaa, käytin Daimin perjantaina taas Osteopaatti Matti Piipposella sovitusti reilu kuukausi edellisen rankakäsittelyn jälkeen. Lantioliikket ja niska edelleen huippukunnossa, selässä yksi nikama tiukilla lihasjumin vuoksi, sen pehmitti - siinä vaiheessa Daimilla meni taas silmät kiinni ja nenä rupesi vuotamaan - ja aukaisi taidokkaasti vajaassa viidessä minuutissa. Käsitteli vielä lavat ja niissäkin oli kaikki kunnossa. Noh, eilen sitten ennen sitä jälkikokeen tottisosuutta (oli tunti aikaa puuhailla kentällä kun tuomarit olivat vielä metässä muiden kanssa) otettiin hyppynoutoa, jolloin Daimi kyllä tehokkaasti kolisutteli takatassuja esteeseen, kaatoi jopa koko esteen pari kertaa. Ajattelin jo että mikä kumma siellä vielä jumittaa kun meno näytti samalle kuin agitreeneissä viime torstaina (kaikki rimat lensi). Venytin neitiä sitten hieman ja lähetin hypylle, nyt ponnisti kunnolla! Daimikin oli ihan kummissaan ja palasi iloisena ilman kapulaa hypyn takaa luokse kuin sanoen että "hei, nyt ei kolissut" Siinä sitten leikittiin hetki ja kohta hyppäsi itse pallon perässä esteen yli ilmavasti! Kokeen jälkeen alkoi suoraan sitten ne Nooran agitreenit ja siellä 60cm. rimat pysyivät kaikki ylhäällä! Lähdettiin treenien jälkeen sitten tietysti jäähdyttelemään ja neiti ei edes hitaassa vauhdissa peitsiaskelia ottanut ainuttakaan. Upeaa! Tänään treeneissä kaikki 60cm. rimat pysyivät paikallaan, peitsiaskeleitakaan ei näkynyt lenkeillä ollenkaan! Voiko olla tottakaan!? :D Siellä on siis ollut oikeasti syvä lihasjumi joka jo kahden hoitokerran jälkeen aukesi niin, että hermot pääsivät kunnolla nostamaan takakintut ylös! :) Nyt rupeamme vähintään joka 2kk:n välein käymään Piipposella Daimia hierotuttamassa, on se sen arvoista! Suosittelemme!
Hyvillä mielin ensi lauantain agikisoihin ja sunnuntaina sitten pitkästä aikaa tokoilemaan ihan kisoissa (elämämme 2.tokokisat)!
Palaillaan, nyt me likat lähdetään lenkkille!
Tottis olikin sitten aikalailla katastrofaalista, en tajua mikä meihin molempiin meni sen helteen ja liian pitkän odottelun ohessa -- 5tuntia kokeen aloituksen jälkeen päästiin vasta tottistelemaan, ei todellakaan mitään herkkua yövuoron, eli 3tunnin yöunien ja viimesten kesähelteiden kanssa. Istuttiin nurmella reilu tunti ilman varjoa.. Seuraaminen oli todella surkeaa, siis oikeasti, todella surkeaa.. Ei merkkejäkään siitä normi-deekusta mikä työskentelee motivoituneesti ja innokkaasti.. haihatteli vaan menemään ilman kontaktia. Tottista tuomari Kauko Ruokolainen (oli muutens pahalla päällä!) ja hän toivoi meille jättäviin lisää nopeutta, niistä arvosanoiksi muistaakseni erittäin hyvä. Liikkestä maahanmenossa / luoksetulossa kehui erityisesti kaunista luoksetuloa, sanoi että oli nautittavaa katseltavaa kun tulee nopealla laukalla ihan kohtisuoraan ja siirtyy sivulle nopeasti sekä suoraan. Hyvä Daimi. Hyppynoudossa kiersi esteen sekä mennessä että tullessa. Noudot muutoin olivan kyllä oikeen mukavia, tasamaanoudossa tosin nuuski kapulaa hetken ennen kun otti sen suuhunsa, mutta luovutus suora ja ote puhdas (enemmän treeniä vierailla kapuloilla). A-esteen noudossa nopea nouto myös, suora luovutus ja ote puhdas. Normi-noudosta tuli erittäin hyvä ja a-esteen noudosta erinomainen. Epäilin jo ennen koetta että ei eteenlähetyksessä irtoa suoraan, saati ainakaan kauas, vaan hups-heijaa, irtosi nopealla laukalla hieman vinoon - yllättävän äkkiä se 30 askelta tuli täyteen ja sain huutaa neidin jo maahan (jäi kuitenkin kyynäreet hieman ilmaan).. siitä arvosanaksi hyvä. Paikallaolossa sitten nousi kun toiselle koirakolle ammuttiin ja parin minuutin päästä kun menin tyhmä koiraan päin kurkkimaan, niin säntäsi iloissaan luokse. Tyypillinen ohjaajan moka. PAH! Tottiksta yhteensä 60p.. Eli koko kokeesta 185p, ei tulosta. EDIT -- Jälkeenpäin kun katselin tottisvideon siitä kokeesta, huomasi kyllä että selkä oli jumissa ressukalla, siksi ei varmasti hypännyt pk-hyppyä (jota normaalisti rakastaa!) ja oli niin apaattinen kun olla vaan voi!
Seuraaviin kokeisiin tähtäämme vielä tämän vuoden puolella, katotaan nyt kuin käy. Sitä ennen treenataan vielä tuota eteenläheystä ja seuratessa selän takana ampumista (jota ei olla treenattu koskaan.. köh..). Metässäkin pitää toki rämpiä vielä ennen seuraavaa koetelmaa. Mutta nyt ainaskin tiedetään mitä pitää kehittää, huippu juttu! :)
Mutta jotkut sentään siellä kokeessa sen 1-tuloksen saivat, nimittäin meidän huippukamut Reeta ja Sinna!! Onnea hurjasti, Sinna-sinttura on vasta 1v.10kk. ja nyt jo JK1 on plakkarissa, ei mikään turha likka :D Heillä siis koko kokeen ainoa 1-tulos (lauantaina kisasivat alo- ja avo-luokat) ja pisteitä hurjat 283. Aika hyvin ekakertalaisilta ;) Jatkoa odotellessa..
-----
Vaan ollaan me muutakin touhuiltu viikonlopun aikana kun jälkeilty, meille meinaan tarjoutui tuossa alkukesästä mahdollisuus osallistua Noora Salosen vetämään agilitykoulutukseen. Mehän toki ilmottauduttiin mukaan kun se kerran oli meille OKK:n ohjaajille ilmainen homma. Nooran koulutuksessa vietettiin sitten sekä eilen että tänään pari tuntia. Aivan mahtavaa oli, Noora osaa kyllä hommansa! Erityisen upeaa oli kun Noora paneutumalla paneutui minun heikkoon puoleeni, järkevästi ohjaamiseen. Ei kuulemma riitä että Daimi on huippu, pitää kuulemma minunkin olla. Kehui kovasti Daimia ja sen intoa radalla, oli innoissaan kun näki neidin kuumuvan??!! Kumma naikkonen :D Tahkottiin mm. sylkkäreitä (sylikäännöksiä) ja Noora antoi minulle ajattelemisen aihetta kun hän huomautti että miksi aina teen sylikäännöksen koiran ollessa mun vasemmalla sivulla.. täten sitten lupasimme että rupeamme opettelemaan sylkkäriä myös oikealle, koiran kääntyessä vasemmalle :) Ohjaavaa kättä painotettiin myös, tajusin vihdoin mikä merkitys oikeanlaisella kädenkäytöllä voikaan olla. Daimi kääntyi aivan huippuhyvin kun käytin esim. takaaleikkauksissa olkapääohjausta ja vastakkaista kättä! Uusi käskysana opittiin myös: tsih - Jo kurvasi koira nopeat mutkat kun olkapäiden ja rintakehän suunta oli siellä mistä koira ponnistaa ja liitin tuon "tsih" sanan siihen mukaan. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan pallo vasempaan käteen ja yhdellä hypyllä opeteltiin aluksi nopeaa kääntymistä niin, että heti ponnistusvaiheessa sanon koiralle tuon tsih, joka aiheutti sen että kääntyi tosi nopeasti hypyn siivekkeen ja minun vasemman jalkani viereen laskeutuvalle pallolle (toimii myös jos pallo on maassa siivekkeen ja jalan välissä). Nyt jäämme itsenäisesti miettimään rintakehän suuntaa ja olkapäiden käyttöä eri radoilla! Hurja kiitos Noora näistä opeista! :D Niitä käytämme ensi lauantaina agikisoissa :)
Mutta nyt se tärkein kaikista: Daimin rimojen roiskinta loppui ja peitsi vaihtui raviksi! Kuvitelkaa, käytin Daimin perjantaina taas Osteopaatti Matti Piipposella sovitusti reilu kuukausi edellisen rankakäsittelyn jälkeen. Lantioliikket ja niska edelleen huippukunnossa, selässä yksi nikama tiukilla lihasjumin vuoksi, sen pehmitti - siinä vaiheessa Daimilla meni taas silmät kiinni ja nenä rupesi vuotamaan - ja aukaisi taidokkaasti vajaassa viidessä minuutissa. Käsitteli vielä lavat ja niissäkin oli kaikki kunnossa. Noh, eilen sitten ennen sitä jälkikokeen tottisosuutta (oli tunti aikaa puuhailla kentällä kun tuomarit olivat vielä metässä muiden kanssa) otettiin hyppynoutoa, jolloin Daimi kyllä tehokkaasti kolisutteli takatassuja esteeseen, kaatoi jopa koko esteen pari kertaa. Ajattelin jo että mikä kumma siellä vielä jumittaa kun meno näytti samalle kuin agitreeneissä viime torstaina (kaikki rimat lensi). Venytin neitiä sitten hieman ja lähetin hypylle, nyt ponnisti kunnolla! Daimikin oli ihan kummissaan ja palasi iloisena ilman kapulaa hypyn takaa luokse kuin sanoen että "hei, nyt ei kolissut" Siinä sitten leikittiin hetki ja kohta hyppäsi itse pallon perässä esteen yli ilmavasti! Kokeen jälkeen alkoi suoraan sitten ne Nooran agitreenit ja siellä 60cm. rimat pysyivät kaikki ylhäällä! Lähdettiin treenien jälkeen sitten tietysti jäähdyttelemään ja neiti ei edes hitaassa vauhdissa peitsiaskelia ottanut ainuttakaan. Upeaa! Tänään treeneissä kaikki 60cm. rimat pysyivät paikallaan, peitsiaskeleitakaan ei näkynyt lenkeillä ollenkaan! Voiko olla tottakaan!? :D Siellä on siis ollut oikeasti syvä lihasjumi joka jo kahden hoitokerran jälkeen aukesi niin, että hermot pääsivät kunnolla nostamaan takakintut ylös! :) Nyt rupeamme vähintään joka 2kk:n välein käymään Piipposella Daimia hierotuttamassa, on se sen arvoista! Suosittelemme!
Hyvillä mielin ensi lauantain agikisoihin ja sunnuntaina sitten pitkästä aikaa tokoilemaan ihan kisoissa (elämämme 2.tokokisat)!
Palaillaan, nyt me likat lähdetään lenkkille!
Kommentit