Eilen käytiin tokotreeneissä, hyvä mieli tuli taas ohjaajalle ja koiralle treenikerran jälkeen, koiruus tuntuu toimivan kerta kerran jälkeen aina vain paremmin. Paikallaanoloa otettiin kahteen otteeseen, muut ottivat ensimmäisellä kerralla lyhyen paikallaolon koirat istuen, minä ajattelin että paineistan hieman neitiä toisten ollessa istumassa ja maa-käskyllä käskin neidin maahan (tällä käskyllä myös pään laittaa maahan). Hyvin pysyi, paremmin kun edellisillä kerroilla :) Sekin saattaa vaikuttaa, että alkavat olla hajut jo niin tutut, ettei enää niiden perässä ryömimistä tarvitse harrastaa. Toisella kerralla otettiin alokasluokan 2min paikallaanolo koko ryhmän voimin, kerran nosti päänsä kun hallin pyöröovista joku tuli sisään äänekkään koiran kanssa, mutta laski päänsä takaisin nopeasti. Edistystä! Olen tosiaan siihen pyrkimässä, että vaadin koiralta paikallaolossa pään painamista lattiaan koko suorituksen ajaksi, näin saan koirankin varmemmaksi.. Daimi on sen verran terävä kuitenkin, että muutoin suorittaminen on pään pyörimistä ja epävarmuuden näkymistä.
Pääliikkeenä meillä oli eilisissä treeneissä jäävät liikkeet, tarkemmin liikkeestä seisominen. Daimilla se on aina ollut varma liike, olen siinä palkannut pallolla heittämällä sen koiruuden taakse ja tarkasti pysähtyykin sen vuoksi. Vinoutta seisonnassa ollut joskus, mutta sekin on nyt viimeisten muutaman kuukauden treenien aikana korjaantunut. Hyvä hyvä. Oma-aloitteisesti otettiin vielä lopuksi alo-luokan hyppyä, no problem :)
Agiharkoissa oltiin sitten tänään, suoritettiin ohessa olevan kuvan mukaiset radat, normirata sekä A-rata. A-rata oli lyhyt, ns. lopuksi otettava viilentely rata. Meille ainakin passasi, sillä Daimi kuumeni "mukavasti" taas tuolla ensimmäisellä putkiradalla - putkihullu kun on. Putkeen meno aiheuttaa nykyään sellaisen belgimäisen haukkuryöpäkän.. on ressukka niin innoissaan putkeen pääsystä, että putki vaan kaikuu kun neiti sinne pyyhältää :) Olen nyt käskyttänyt koiran moisesta toiminnasta johtuen samantien maahan ja käännän selän, haukku loppuu normaalisti samantien ja kun käännyn koiraan päin, on vastassa luimisteleva, anteeksipyytävän näköinen pieni hymytyttö ;) Tietää kyllä etten haukkumisesta pidä, mutta ei aina tahdo pieni belgi pysyä nahoissaan kun on niin kivaa :) Toisaalta tuntuu kurjalta koiraa "rokottaa" moisesta, mutta en tosiaankaan halua mitään mölyapinaa radalle, pian luulee että sallin moisen ääntelyn muissakin tilanteissa radalla. Mutta niin, ensimmäisellä radalla oli seitsemäntoista suoritettavaa estettä ennen ihanaa pallopalkkaa, Daimi nauttii hommasta niin, että palkankin unohtaa kunhan saa vaan syliini hypätä ja pussailla :) Neidistä on totisesti tullut kunnon mammantyttö :)
Ja jottei todellisuus ihan unohtuisi, täytyy näissä treeneistä muistaa miinukset mainita - nimittäin nyt ne olivat kepit! Uskomatonta mutta totta, viimeinen keppiväli jäi jälleen suorittamatta kun olin ns. väärällä puolella ja reilusti koiran takana. Vedätin ja samalla hieman työnsin Daimia uudelleen viimeiselle keppivälille, joka toimikin kyllä.. mutta kun olen pyrkinyt siihen, että en ole vahvistamassa koiraa hänen lähellään, koska ei sitä tarvitse, Daimi on itsenäinen ja keskittyy hyvin kepeillä - jos olen koiran oikealla puolella. Edellisissäkin treeneissä oli sama homma, jättäydyin kepeillä Daimin vasemmalle puolelle ja Daimilta jäi viimeinen keppiväli suorittamatta. Nyt täytyy ottaa tehotoistot, joka treeneihin keppit ja minä "väärällä" puolella. Muutoin rata oli helppo, mitä nyt unohtelin radan kerran ja toisella kompastuin omiin jalkoihini.. sitä se kiire teettää :)
Vaan nyt iltalenkille ja nukkumattia morjestamaan. Palaillaan taasen!
Kommentit