Täällä Oulussa on vissiin kanssa tullut kevät ihan kunnolla, lunta on enää metsissä paikoitellen ja satakielikin lauleskeli eilen työillan päätteeksi kun kotiin tulin. Ihanaa. Meidän järvi se silti on vielä jään peitossa, tosin peite ei varmasti ole muutamaa milliä paksumpaa kun lokkikin jään sekaan eilen lumpsahti kun rannalta niitä Daimin kanssa seurattiin :) Daimi on touhuillut naapurikoirien kanssa ihan mielissään, välillä tosin naapurin Moonalle (suomenlapinkoira narttu) Daimi muistuttelee niskaa ja korvia imemällä sekä nätisti näykkimällä että kukas se kuningatar tässä talossa onkaan, kun Moona meinasi leikkiin ruveta Nemon (kultsu-uros) kanssa.. eihän nyt moista voi sallia kun Nemo-kapteeni on Daimin valtakunnassa kuninkaan pallilla jaetulla sijalla Sumpin (se ihana vipukka) ja Tatti-belgin kanssa :) Kaikkea ne kans yrittävät :D Ikinä ei silti nämä talon koirat ole yhteen ottaneet, vaikka iältään ovat samaa luokkaa ja provosoitavissa kummatkin (nartut siis).. liekö lämpimien naapurisuhteiden ylläpitämiseksi ovat jättäneet yhteenotot muille :)

Vaikka nuo Daimin juoksut ovatkin rajoittaneet meidän ohjattuihin treeneihin osallistumista, ei se ole estänyt meidän omatoimista treenailua. Tokoilemassa ollaan käyty lähes päivittäin "kotikentällä" tai sitten ollaan otettu tuossa Kaijonharjun keskustassa tottista. Neidillä hormoonit hyrräilee aina välillä ylikierroksia, se näkyy hyvin hanskassa olevien liikkeiden turhana sähläämisenä.. Eilen ja tänään otettiin alokasluokan luoksetuloa ja eilen neitimme päässä pyörähti vissiin joku oikeen raskas myllynkivi, kun koiraa jättäessäni istumaan normaalilla paikka-käskyllä, päättää hän noin 5askelta käveltyäni mennä maahan ja laskea myös päänsä maahan.. ihan kuin paikallaolossa olisi!? Muuten ihan kiva mutta käsky oli ihan eri ja suoritus ihan väärä :D Matkaa piti lyhentää, kun toistoista huolimatta ei muistanut mikä oli se oikea tapa tuo homma suorittaa.. Jösses sentään :) Käännyin sitten parin askeleen päähän ja palasin koiran luo sitä palkkaamaan, pari tuollaista toistoa ja sen jälkeen neiti muisti miten toimitaan kun kävelen kauemmaskin :) Voi tuota hormooni-hyrrää :) Tänään mentiin sitten "omaan metsään" (me varmaan omistetaan koko Kaijonranta kun kaikki täällä tuntuu omaa olevan..) ottamaan tuota luoksetuloa, noh, tänään hoksasi että pitää odotella rauhassa istuen kunnes mamma huutaa, mutta sitten se oikosulku taas tulikin.. Juoksi nopeasti ja nätisti luokse mutta ei istunut eteen lainkaan, jäi vaan siihen varpaiden juureen seisomaan ja tapittamaan silmiin?!?? Meinasi kyllä nauru päästä kun toinen niin iloisesti katseli häntä heiluen että jes, teinhän mamma oikein :D (tuli niiiiiin mieleen eka tokokoe :) heh) Vaan saatiin me onnistumisiakin kun vähän neitiä herättelin ja muistuttelin tokon aakkosia :) Paikallaolot oli upeat, vierestä (max 20m) kulki monta ventovierasta koiraa, provosoiviakin! Viereisellä tiellä kulki myös lauma leikkiviä lapsia, rullaluistelija, pyöräilijä ja lastenvaunujen lenkkeilyttäjä ;) Mukavasti siis häiriötä ja neiti pysyi pää maassa 2x4min! Upeeta mahtavaa!

Vaan nyt voisin siirtyä koiraa ruokkimaan ja samalla harkita (huom huom) pyykinpesua huomista työpäivää varten! Palailaan taasen!